Kyllä, mä olen hurahtanut näin vaihteeksi Aku Ankkoihin, joita kannan nyt alakerrasta jatkuvasti yläkertaan. Tai sitten mä lyöttäydyn alakertaan niitä lukemaan, ja saatan lukea parisen kymmentä Aku Ankkaa putkeen. Mihin tämä viittaakaan…?
Jotenkin tähän tapaan – mä olen yhtä innoissani, kuin Aku Ankka ja odotan aina keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa. Silloin nimittäin kolahtaa Aku Ankka tuonne postilaatikon pohjalle… Nykyään kylläkin roikun koneella tai sitten luen Aku Ankkoja. Mun kaksi elintärkeää tapaa: Lue Aku Ankkoja tai ole koneella (ja unohda blogisi…)! 😀
Innostuin kuvaamaan omaa huonettani… Tosin juuri sillä hetkellä, kun se oli kuin hullunmylly. Viskelin tavarat nopeasti vaan sängyn alle, jotta ette ihan pyörtyisi, mutta taidan olla huono siivoamaan. Eihän tuosta saa mitään selkoa, kone lävöttää auki ja Aku Ankat (huomatkaa; AKU ANKAT) lojuvat pöydällä ihan miten sattuu.
Tänään heräsin kymmenen maissa ja raahauduin sitten yllätys yllätys koneelle. Nälkä tuli jo jossain vaiheessa, niin että menin keittiöön ja tein itselleni voileipiä. Siivosin myös kissani hiekkalaatikon, imuroin ja siivosin kissani ruokapaikan (eli puhdistin ruokakupit ja putsasin muutenkin sen alueen, missä se syö).. Eipä ole tullut muuta tehtyä. Lueskelin Aku Ankkoja ja hyvä ystävä oli kylässä sellaiset kaksi tuntia. Tosin ei meidän tekemisetkään ollut mistään parhaimmasta päästä… Syötiin jäätelöä, pelattiin Simsiä ja pelattiin Wiitä. 😀 Todella monipuolista.